Finnish

Proper noun

Antti

1. A male given name.
   • 1870 Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä (Seven Brothers): Chapter 13 (Translation 1991 by Richard A. Impola):

     TIMO. »Minä ja sinä yksi, Keskievarin Antti ja Jussi toinen; kuinka monta meittiä ollaan?» kysyi minulta kerran Loimaan mies, ja samoin kysyn minä kanttoorilta nyt.

     TIMO: You and I make one, Coachhouse Antti and Jussi make two, so how many of us are there? That's what the man from Loimaa asked me once, and now I'm asking the sexton.

   • 1954 Väinö Linna, Tuntematon sotilas, WSOY(1970), page 148:

     —Rokkaha mie. Antero on etunim. Antiksha minnuu on sanottu koko ikkäi, ja niihä mie sanon itsekkii.

     —Me, I'm Rokka. Antero's my given name. I've been called Antti all my life and that's what I call myself.

   • 1975 Kaarlo Isotalo, Nuori isäntä ja hänen naisensa Aila, Uusi kirjakerho (1976), ISBN 9516380964, page 31:

     —En muista, opettaja sanoi ja lisäsi: —Heikki! Nimi kuulosti tutulta. Se oli tavallinen miehen nimi. Eihän tällä kylällä ollutkaan kuin Heikkejä, Matteja, Kalleja ja Antteja.

Declension

Usage notes

• Common since the Middle Ages. For example, the most popular first name of men born in Finland in 1984-1986.

Related terms

• (surname) Anttila

Anagrams

• tatin, tinat