Definify.com

Definition 2024


Klaus

Klaus

See also: Kláus

English

Proper noun

Klaus

  1. A male given name, an alternative spelling of Claus.

Anagrams


Danish

Proper noun

Klaus

  1. A male given name, a less common spelling of Claus.

References

  • Danskernes Navne, based on CPR data: 11 180 males with the given name Klaus (compared to 25 307 named Claus) have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 1960s. Accessed on 19 June 2011.

Finnish

Etymology

Contraction of Latin Nicolaus borrowed from Germany in the Middle Ages.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈklɑus/

Proper noun

Klaus

  1. A male given name.
    • 1840 Kanteletar:3:8 Elinan surma:
      "Eikös muita ylpiöitä
      kuin on Laukon Klaus Kurki?"
    • 1971 Orvokki Autio, Puimakone bulevardilla, Kirjayhtymä, page 62:
      —Mä katson vain kuvat, vastasi poika. Mä sain tämän lehden lainaan yläkerran Klaussilta, sillä aikaa kun se pelaa pihassa.
      —Jaa, vai niin, sanoi Saara ja ajatteli, että heti niillä on nimetkin eri sorttia, Klaus.

Declension

modern declensions:

Inflection of Klaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative Klaus Klaukset
genitive Klauksen Klausten
Klauksien
partitive Klausta Klauksia
illative Klaukseen Klauksiin
singular plural
nominative Klaus Klaukset
accusative nom. Klaus Klaukset
gen. Klauksen
genitive Klauksen Klausten
Klauksien
partitive Klausta Klauksia
inessive Klauksessa Klauksissa
elative Klauksesta Klauksista
illative Klaukseen Klauksiin
adessive Klauksella Klauksilla
ablative Klaukselta Klauksilta
allative Klaukselle Klauksille
essive Klauksena Klauksina
translative Klaukseksi Klauksiksi
instructive Klauksin
abessive Klauksetta Klauksitta
comitative Klauksineen
Inflection of Klaus (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Klaus Klausit
genitive Klausin Klausien
partitive Klausia Klauseja
illative Klausiin Klauseihin
singular plural
nominative Klaus Klausit
accusative nom. Klaus Klausit
gen. Klausin
genitive Klausin Klausien
partitive Klausia Klauseja
inessive Klausissa Klauseissa
elative Klausista Klauseista
illative Klausiin Klauseihin
adessive Klausilla Klauseilla
ablative Klausilta Klauseilta
allative Klausille Klauseille
essive Klausina Klauseina
translative Klausiksi Klauseiksi
instructive Klausein
abessive Klausitta Klauseitta
comitative Klauseineen

archaic, with mostly theoretical plural forms:

Inflection of Klaus (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative Klaus Klaut
genitive Klaun Klaiden
Klaitten
partitive Klauta Klaita
illative Klauun Klaihin
singular plural
nominative Klaus Klaut
accusative nom. Klaus Klaut
gen. Klaun
genitive Klaun Klaiden
Klaitten
partitive Klauta Klaita
inessive Klaussa Klaissa
elative Klausta Klaista
illative Klauun Klaihin
adessive Klaulla Klailla
ablative Klaulta Klailta
allative Klaulle Klaille
essive Klauna Klaina
translative Klauksi Klaiksi
instructive Klain
abessive Klautta Klaitta
comitative Klaineen

German

Alternative forms

Pronunciation

  • Rhymes: -aʊ̯s

Proper noun

Klaus

  1. A male given name derived from Nikolaus.