Definify.com

Definition 2024


Väinö

Väinö

See also: vaino, Vaino, and Väino

Finnish

Proper noun

Väinö

  1. A male given name.
    • 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 6:117-120:
      Elä ammu Väinämöistä, / Kaota kalevalaista! / Väinö on sukua suurta: / Lankoni sisaren poika.
      Do not shoot our Väinämöinen, / Kill the man of Kalevala. / He is of a mighty clan / Related through my brother-in-law.

Declension

Inflection of Väinö (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Väinö Väinöt
genitive Väinön Väinöjen
partitive Väinöä Väinöjä
illative Väinöön Väinöihin
singular plural
nominative Väinö Väinöt
accusative nom. Väinö Väinöt
gen. Väinön
genitive Väinön Väinöjen
partitive Väinöä Väinöjä
inessive Väinössä Väinöissä
elative Väinöstä Väinöistä
illative Väinöön Väinöihin
adessive Väinöllä Väinöillä
ablative Väinöltä Väinöiltä
allative Väinölle Väinöille
essive Väinönä Väinöinä
translative Väinöksi Väinöiksi
instructive Väinöin
abessive Väinöttä Väinöittä
comitative Väinöineen

Usage notes

  • The most common name of men born in Finland in 1901 - 1903. Returning to fashion in the 2000s.

Derived terms

Anagrams