Definify.com
Definition 2024
arvettua
arvettua
Finnish
Verb
arvettua
- (intransitive) To scab.
Conjugation
| Inflection of arvettua (Kotus type 52/sanoa, tt-t gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | arvetun | en arvetu | 1st sing. | olen arvettunut | en ole arvettunut | |
| 2nd sing. | arvetut | et arvetu | 2nd sing. | olet arvettunut | et ole arvettunut | |
| 3rd sing. | arvettuu | ei arvetu | 3rd sing. | on arvettunut | ei ole arvettunut | |
| 1st plur. | arvetumme | emme arvetu | 1st plur. | olemme arvettuneet | emme ole arvettuneet | |
| 2nd plur. | arvetutte | ette arvetu | 2nd plur. | olette arvettuneet | ette ole arvettuneet | |
| 3rd plur. | arvettuvat | eivät arvetu | 3rd plur. | ovat arvettuneet | eivät ole arvettuneet | |
| passive | arvetutaan | ei arvetuta | passive | on arvetuttu | ei ole arvetuttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | arvetuin | en arvettunut | 1st sing. | olin arvettunut | en ollut arvettunut | |
| 2nd sing. | arvetuit | et arvettunut | 2nd sing. | olit arvettunut | et ollut arvettunut | |
| 3rd sing. | arvettui | ei arvettunut | 3rd sing. | oli arvettunut | ei ollut arvettunut | |
| 1st plur. | arvetuimme | emme arvettuneet | 1st plur. | olimme arvettuneet | emme olleet arvettuneet | |
| 2nd plur. | arvetuitte | ette arvettuneet | 2nd plur. | olitte arvettuneet | ette olleet arvettuneet | |
| 3rd plur. | arvettuivat | eivät arvettuneet | 3rd plur. | olivat arvettuneet | eivät olleet arvettuneet | |
| passive | arvetuttiin | ei arvetuttu | passive | oli arvetuttu | ei ollut arvetuttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | arvettuisin | en arvettuisi | 1st sing. | olisin arvettunut | en olisi arvettunut | |
| 2nd sing. | arvettuisit | et arvettuisi | 2nd sing. | olisit arvettunut | et olisi arvettunut | |
| 3rd sing. | arvettuisi | ei arvettuisi | 3rd sing. | olisi arvettunut | ei olisi arvettunut | |
| 1st plur. | arvettuisimme | emme arvettuisi | 1st plur. | olisimme arvettuneet | emme olisi arvettuneet | |
| 2nd plur. | arvettuisitte | ette arvettuisi | 2nd plur. | olisitte arvettuneet | ette olisi arvettuneet | |
| 3rd plur. | arvettuisivat | eivät arvettuisi | 3rd plur. | olisivat arvettuneet | eivät olisi arvettuneet | |
| passive | arvetuttaisiin | ei arvetuttaisi | passive | olisi arvetuttu | ei olisi arvetuttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | arvetu | älä arvetu | 2nd sing. | ole arvettunut | älä ole arvettunut | |
| 3rd sing. | arvettukoon | älköön arvettuko | 3rd sing. | olkoon arvettunut | älköön olko arvettunut | |
| 1st plur. | arvettukaamme | älkäämme arvettuko | 1st plur. | olkaamme arvettuneet | älkäämme olko arvettuneet | |
| 2nd plur. | arvettukaa | älkää arvettuko | 2nd plur. | olkaa arvettuneet | älkää olko arvettuneet | |
| 3rd plur. | arvettukoot | älkööt arvettuko | 3rd plur. | olkoot arvettuneet | älkööt olko arvettuneet | |
| passive | arvetuttakoon | älköön arvetuttako | passive | olkoon arvetuttu | älköön olko arvetuttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | arvettunen | en arvettune | 1st sing. | lienen arvettunut | en liene arvettunut | |
| 2nd sing. | arvettunet | et arvettune | 2nd sing. | lienet arvettunut | et liene arvettunut | |
| 3rd sing. | arvettunee | ei arvettune | 3rd sing. | lienee arvettunut | ei liene arvettunut | |
| 1st plur. | arvettunemme | emme arvettune | 1st plur. | lienemme arvettuneet | emme liene arvettuneet | |
| 2nd plur. | arvettunette | ette arvettune | 2nd plur. | lienette arvettuneet | ette liene arvettuneet | |
| 3rd plur. | arvettunevat | eivät arvettune | 3rd plur. | lienevät arvettuneet | eivät liene arvettuneet | |
| passive | arvetuttaneen | ei arvetuttane | passive | lienee arvetuttu | ei liene arvetuttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | arvettua | present | arvettuva | arvetuttava | ||
| long 1st2 | arvettuakseen | past | arvettunut | arvetuttu | ||
| 2nd | inessive1 | arvettuessa | arvetuttaessa | agent1, 3 | arvettuma | |
| instructive | arvettuen | — | negative | arvettumaton | ||
| 3rd | inessive | arvettumassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. |
||
| elative | arvettumasta | — | ||||
| illative | arvettumaan | — | ||||
| adessive | arvettumalla | — | ||||
| abessive | arvettumatta | — | ||||
| instructive | arvettuman | arvetuttaman | ||||
| 4th | nominative | arvettuminen | ||||
| partitive | arvettumista | |||||
| 5th2 | arvettumaisillaan | |||||