Definify.com
Definition 2025
erkaantua
erkaantua
Finnish
(index er)
Verb
erkaantua
- (intransitive) To diverge.
Conjugation
| Inflection of erkaantua (Kotus type 52/sanoa, nt-nn gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | erkaannun | en erkaannu | 1st sing. | olen erkaantunut | en ole erkaantunut | |
| 2nd sing. | erkaannut | et erkaannu | 2nd sing. | olet erkaantunut | et ole erkaantunut | |
| 3rd sing. | erkaantuu | ei erkaannu | 3rd sing. | on erkaantunut | ei ole erkaantunut | |
| 1st plur. | erkaannumme | emme erkaannu | 1st plur. | olemme erkaantuneet | emme ole erkaantuneet | |
| 2nd plur. | erkaannutte | ette erkaannu | 2nd plur. | olette erkaantuneet | ette ole erkaantuneet | |
| 3rd plur. | erkaantuvat | eivät erkaannu | 3rd plur. | ovat erkaantuneet | eivät ole erkaantuneet | |
| passive | erkaannutaan | ei erkaannuta | passive | on erkaannuttu | ei ole erkaannuttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | erkaannuin | en erkaantunut | 1st sing. | olin erkaantunut | en ollut erkaantunut | |
| 2nd sing. | erkaannuit | et erkaantunut | 2nd sing. | olit erkaantunut | et ollut erkaantunut | |
| 3rd sing. | erkaantui | ei erkaantunut | 3rd sing. | oli erkaantunut | ei ollut erkaantunut | |
| 1st plur. | erkaannuimme | emme erkaantuneet | 1st plur. | olimme erkaantuneet | emme olleet erkaantuneet | |
| 2nd plur. | erkaannuitte | ette erkaantuneet | 2nd plur. | olitte erkaantuneet | ette olleet erkaantuneet | |
| 3rd plur. | erkaantuivat | eivät erkaantuneet | 3rd plur. | olivat erkaantuneet | eivät olleet erkaantuneet | |
| passive | erkaannuttiin | ei erkaannuttu | passive | oli erkaannuttu | ei ollut erkaannuttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | erkaantuisin | en erkaantuisi | 1st sing. | olisin erkaantunut | en olisi erkaantunut | |
| 2nd sing. | erkaantuisit | et erkaantuisi | 2nd sing. | olisit erkaantunut | et olisi erkaantunut | |
| 3rd sing. | erkaantuisi | ei erkaantuisi | 3rd sing. | olisi erkaantunut | ei olisi erkaantunut | |
| 1st plur. | erkaantuisimme | emme erkaantuisi | 1st plur. | olisimme erkaantuneet | emme olisi erkaantuneet | |
| 2nd plur. | erkaantuisitte | ette erkaantuisi | 2nd plur. | olisitte erkaantuneet | ette olisi erkaantuneet | |
| 3rd plur. | erkaantuisivat | eivät erkaantuisi | 3rd plur. | olisivat erkaantuneet | eivät olisi erkaantuneet | |
| passive | erkaannuttaisiin | ei erkaannuttaisi | passive | olisi erkaannuttu | ei olisi erkaannuttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | erkaannu | älä erkaannu | 2nd sing. | ole erkaantunut | älä ole erkaantunut | |
| 3rd sing. | erkaantukoon | älköön erkaantuko | 3rd sing. | olkoon erkaantunut | älköön olko erkaantunut | |
| 1st plur. | erkaantukaamme | älkäämme erkaantuko | 1st plur. | olkaamme erkaantuneet | älkäämme olko erkaantuneet | |
| 2nd plur. | erkaantukaa | älkää erkaantuko | 2nd plur. | olkaa erkaantuneet | älkää olko erkaantuneet | |
| 3rd plur. | erkaantukoot | älkööt erkaantuko | 3rd plur. | olkoot erkaantuneet | älkööt olko erkaantuneet | |
| passive | erkaannuttakoon | älköön erkaannuttako | passive | olkoon erkaannuttu | älköön olko erkaannuttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | erkaantunen | en erkaantune | 1st sing. | lienen erkaantunut | en liene erkaantunut | |
| 2nd sing. | erkaantunet | et erkaantune | 2nd sing. | lienet erkaantunut | et liene erkaantunut | |
| 3rd sing. | erkaantunee | ei erkaantune | 3rd sing. | lienee erkaantunut | ei liene erkaantunut | |
| 1st plur. | erkaantunemme | emme erkaantune | 1st plur. | lienemme erkaantuneet | emme liene erkaantuneet | |
| 2nd plur. | erkaantunette | ette erkaantune | 2nd plur. | lienette erkaantuneet | ette liene erkaantuneet | |
| 3rd plur. | erkaantunevat | eivät erkaantune | 3rd plur. | lienevät erkaantuneet | eivät liene erkaantuneet | |
| passive | erkaannuttaneen | ei erkaannuttane | passive | lienee erkaannuttu | ei liene erkaannuttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | erkaantua | present | erkaantuva | erkaannuttava | ||
| long 1st2 | erkaantuakseen | past | erkaantunut | erkaannuttu | ||
| 2nd | inessive1 | erkaantuessa | erkaannuttaessa | agent1, 3 | erkaantuma | |
| instructive | erkaantuen | — | negative | erkaantumaton | ||
| 3rd | inessive | erkaantumassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. |
||
| elative | erkaantumasta | — | ||||
| illative | erkaantumaan | — | ||||
| adessive | erkaantumalla | — | ||||
| abessive | erkaantumatta | — | ||||
| instructive | erkaantuman | erkaannuttaman | ||||
| 4th | nominative | erkaantuminen | ||||
| partitive | erkaantumista | |||||
| 5th2 | erkaantumaisillaan | |||||
Synonyms
- (to diverge): erkanee (defective)