Definify.com
Definition 2024
istuin
istuin
Finnish
Noun
istuin
Declension
| Inflection of istuin (Kotus type 33/kytkin, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | istuin | istuimet | |
| genitive | istuimen | istuimien istuinten |
|
| partitive | istuinta | istuimia | |
| illative | istuimeen | istuimiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | istuin | istuimet | |
| accusative | nom. | istuin | istuimet |
| gen. | istuimen | ||
| genitive | istuimen | istuimien istuinten |
|
| partitive | istuinta | istuimia | |
| inessive | istuimessa | istuimissa | |
| elative | istuimesta | istuimista | |
| illative | istuimeen | istuimiin | |
| adessive | istuimella | istuimilla | |
| ablative | istuimelta | istuimilta | |
| allative | istuimelle | istuimille | |
| essive | istuimena | istuimina | |
| translative | istuimeksi | istuimiksi | |
| instructive | — | istuimin | |
| abessive | istuimetta | istuimitta | |
| comitative | — | istuimineen | |
Derived terms
Verb
istuin
- First-person singular indicative past form of istua.