Definify.com
Definition 2024
kielitaito
kielitaito
Finnish
Noun
kielitaito
- language skills
- language proficiency
Declension
| Inflection of kielitaito (Kotus type 1/valo, t-d gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kielitaito | kielitaidot | |
| genitive | kielitaidon | kielitaitojen | |
| partitive | kielitaitoa | kielitaitoja | |
| illative | kielitaitoon | kielitaitoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kielitaito | kielitaidot | |
| accusative | nom. | kielitaito | kielitaidot |
| gen. | kielitaidon | ||
| genitive | kielitaidon | kielitaitojen | |
| partitive | kielitaitoa | kielitaitoja | |
| inessive | kielitaidossa | kielitaidoissa | |
| elative | kielitaidosta | kielitaidoista | |
| illative | kielitaitoon | kielitaitoihin | |
| adessive | kielitaidolla | kielitaidoilla | |
| ablative | kielitaidolta | kielitaidoilta | |
| allative | kielitaidolle | kielitaidoille | |
| essive | kielitaitona | kielitaitoina | |
| translative | kielitaidoksi | kielitaidoiksi | |
| instructive | — | kielitaidoin | |
| abessive | kielitaidotta | kielitaidoitta | |
| comitative | — | kielitaitoineen | |
Derived terms
- kielitaitoinen
- kielitaitoisuus
- kielitaitovaatimus