Definify.com

Definition 2024


konsensus

konsensus

Danish

Noun

konsensus c (singular definite konsensussen, not used in plural form)

  1. consensus (general agreement)

Derived terms

  • konsensusteori

See also


Finnish

Pronunciation

  • Hyphenation: kon‧sen‧sus

Noun

konsensus

  1. consensus

Declension

Inflection of konsensus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative konsensus konsensukset
genitive konsensuksen konsensusten
konsensuksien
partitive konsensusta konsensuksia
illative konsensukseen konsensuksiin
singular plural
nominative konsensus konsensukset
accusative nom. konsensus konsensukset
gen. konsensuksen
genitive konsensuksen konsensusten
konsensuksien
partitive konsensusta konsensuksia
inessive konsensuksessa konsensuksissa
elative konsensuksesta konsensuksista
illative konsensukseen konsensuksiin
adessive konsensuksella konsensuksilla
ablative konsensukselta konsensuksilta
allative konsensukselle konsensuksille
essive konsensuksena konsensuksina
translative konsensukseksi konsensuksiksi
instructive konsensuksin
abessive konsensuksetta konsensuksitta
comitative konsensuksineen

Polish

Pronunciation

Noun

konsensus m inan

  1. consensus (general agreement)

Declension


Swedish

Noun

konsensus c

  1. consensus (general agreement)

Declension

References