Definify.com
Definition 2024
osoitin
osoitin
Finnish
Noun
osoitin
- A pointer (anything that points)
- A pointer (needle-like component of a timepiece or measuring device that indicates the current reading)
- (programming, databases) A pointer.
- A pointer, cursor (in graphical user interfaces)
- An indicator (pointer or index that indicates)
- A hand (index or pointer especially in a clock)
Declension
Inflection of osoitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | osoitin | osoittimet | |
genitive | osoittimen | osoittimien osoitinten |
|
partitive | osoitinta | osoittimia | |
illative | osoittimeen | osoittimiin | |
singular | plural | ||
nominative | osoitin | osoittimet | |
accusative | nom. | osoitin | osoittimet |
gen. | osoittimen | ||
genitive | osoittimen | osoittimien osoitinten |
|
partitive | osoitinta | osoittimia | |
inessive | osoittimessa | osoittimissa | |
elative | osoittimesta | osoittimista | |
illative | osoittimeen | osoittimiin | |
adessive | osoittimella | osoittimilla | |
ablative | osoittimelta | osoittimilta | |
allative | osoittimelle | osoittimille | |
essive | osoittimena | osoittimina | |
translative | osoittimeksi | osoittimiksi | |
instructive | — | osoittimin | |
abessive | osoittimetta | osoittimitta | |
comitative | — | osoittimineen |
Synonyms
- (cursor): kursori
- (indicator): indikaattori
- (hand): viisari
- (needle): neula
Verb
osoitin
- First-person singular indicative past form of osoittaa.