Definify.com

Definition 2024


pidin

pidin

Finnish

Noun

pidin

  1. holder, bracket

Declension

Inflection of pidin (Kotus type 33/kytkin, t-d gradation)
nominative pidin pitimet
genitive pitimen pitimien
pidinten
partitive pidintä pitimiä
illative pitimeen pitimiin
singular plural
nominative pidin pitimet
accusative nom. pidin pitimet
gen. pitimen
genitive pitimen pitimien
pidinten
partitive pidintä pitimiä
inessive pitimessä pitimissä
elative pitimestä pitimistä
illative pitimeen pitimiin
adessive pitimellä pitimillä
ablative pitimeltä pitimiltä
allative pitimelle pitimille
essive pitimenä pitiminä
translative pitimeksi pitimiksi
instructive pitimin
abessive pitimettä pitimittä
comitative pitimineen

Verb

pidin

  1. First-person singular indicative past form of pitää.

Anagrams