Definify.com
Definition 2024
rehekuu
rehekuu
Estonian
Noun
rehekuu (genitive rehekuu, partitive rehekuud)
Declension
Inflection of rehekuu (ÕS type 26i/idee, no gradation)
| singular | plural | |
|---|---|---|
| nominative | rehekuu | rehekuud |
| accusative | rehekuu | rehekuud |
| genitive | rehekuu | rehekuude |
| partitive | rehekuud | rehekuid rehekuusid |
| illative | rehekuusse | rehekuudesse rehekuisse |
| inessive | rehekuus | rehekuudes rehekuis |
| elative | rehekuust | rehekuudest rehekuist |
| allative | rehekuule | rehekuudele rehekuile |
| adessive | rehekuul | rehekuudel rehekuil |
| ablative | rehekuult | rehekuudelt rehekuilt |
| translative | rehekuuks | rehekuudeks rehekuiks |
| terminative | rehekuuni | rehekuudeni |
| essive | rehekuuna | rehekuudena |
| abessive | rehekuuta | rehekuudeta |
| comitative | rehekuuga | rehekuudega |
Synonyms
Võro
Etymology
From riih + kuu.
Noun
rehekuu (genitive rehekuu, partitive rehekuud)
Inflection
Inflection of rehekuu
| singular | plural | |
|---|---|---|
| nominative | rehekuu | rehekuuq |
| accusative | rehekuu | rehekuuq |
| genitive | rehekuu | rehekuiõ |
| partitive | rehekuud | rehekuid |
| illative | rehekuuhõ rehekuuhtõ |
rehekuihõ rehekuihtõ |
| inessive | rehekuun rehekuuhn |
rehekuin rehekuihn |
| elative | rehekuust | rehekuist |
| allative | rehekuulõ | rehekuilõ |
| adessive | rehekuul | rehekuil |
| ablative | rehekuult | rehekuilt |
| translative | rehekuus | rehekuis |
| terminative | rehekuuniq | rehekuiniq |
| abessive | rehekuuldaq | rehekuildaq |
| comitative | rehekuugaq | rehekuiõgaq |