Definition 2024




(index su)



  1. direction (indication of the point toward which an object is moving)
  2. hand (direction when indicated by right or left)
    Kumpaan suuntaan tästä käännytään?
    To which hand shall I turn from here?
  3. path (direction of proceeding)
  4. (navigation) bearing, magnetic bearing (short for kompassisuunta, the direction towards an object or target expressed in terms of horizontal angle between that direction and that of true north)
  5. (navigation) heading (short for kulkusuunta, the direction into which a vessel's bow is pointing or the direction into which it is actually moving relative to the ground)
  6. lay (direction to which a rope is twisted)
  7. sense (math: direction of a vector)
  8. tack (course of action)


Inflection of suunta (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
nominative suunta suunnat
genitive suunnan suuntien
partitive suuntaa suuntia
illative suuntaan suuntiin
singular plural
nominative suunta suunnat
accusative nom. suunta suunnat
gen. suunnan
genitive suunnan suuntien
partitive suuntaa suuntia
inessive suunnassa suunnissa
elative suunnasta suunnista
illative suuntaan suuntiin
adessive suunnalla suunnilla
ablative suunnalta suunnilta
allative suunnalle suunnille
essive suuntana suuntina
translative suunnaksi suunniksi
instructive suunnin
abessive suunnatta suunnitta
comitative suuntineen

Derived terms


  • suunnanvaihto
  • suunnanvaihtokytkin
  • suunta-antenni
  • suuntakehä
  • suuntakiista
  • suuntakuvio
  • suuntamerkki
  • suuntamikrofoni
  • suuntanumero
  • suuntanuoli
  • suuntapiirrin
  • suuntataju
  • suuntavaikutelma
  • suuntavaisto