Definify.com
Definition 2024
tuomittu
tuomittu
Finnish
Verb
tuomittu
- Past passive participle of tuomita.
Declension
| Inflection of tuomittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | tuomittu | tuomitut | |
| genitive | tuomitun | tuomittujen | |
| partitive | tuomittua | tuomittuja | |
| illative | tuomittuun | tuomittuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | tuomittu | tuomitut | |
| accusative | nom. | tuomittu | tuomitut |
| gen. | tuomitun | ||
| genitive | tuomitun | tuomittujen | |
| partitive | tuomittua | tuomittuja | |
| inessive | tuomitussa | tuomituissa | |
| elative | tuomitusta | tuomituista | |
| illative | tuomittuun | tuomittuihin | |
| adessive | tuomitulla | tuomituilla | |
| ablative | tuomitulta | tuomituilta | |
| allative | tuomitulle | tuomituille | |
| essive | tuomittuna | tuomittuina | |
| translative | tuomituksi | tuomituiksi | |
| instructive | — | tuomituin | |
| abessive | tuomitutta | tuomituitta | |
| comitative | — | tuomittuine | |