Definify.com

Definition 2024


Ilmatar

Ilmatar

Finnish

Proper noun

Ilmatar

  1. An air spirit in Finnish mythology; the mother of Väinämöinen in the Kalevala.
    • 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 1:107-112:
      Yksin syntyi Väinämöinen, / Ilmestyi ikirunoja / Kapehesta kantajasta, / Ilmattaresta emosta. / Olipa impi, ilman tyttö, / Kave luonnotar korea.
      Lonely born was Väinämöinen, / All alone, the poet immortal, / From the beautiful who bore him, / From his mother, Ilmatar. / She, the virgin of the air, / Beautiful maiden, Nature's girl, /
  2. A female given name.

Declension

Inflection of Ilmatar (Kotus type 32/sisar, tt-t gradation)
nominative Ilmatar Ilmattaret
genitive Ilmattaren Ilmattarien
Ilmatarten
partitive Ilmatarta Ilmattaria
illative Ilmattareen Ilmattariin
singular plural
nominative Ilmatar Ilmattaret
accusative nom. Ilmatar Ilmattaret
gen. Ilmattaren
genitive Ilmattaren Ilmattarien
Ilmatarten
partitive Ilmatarta Ilmattaria
inessive Ilmattaressa Ilmattarissa
elative Ilmattaresta Ilmattarista
illative Ilmattareen Ilmattariin
adessive Ilmattarella Ilmattarilla
ablative Ilmattarelta Ilmattarilta
allative Ilmattarelle Ilmattarille
essive Ilmattarena Ilmattarina
translative Ilmattareksi Ilmattariksi
instructive Ilmattarin
abessive Ilmattaretta Ilmattaritta
comitative Ilmattarineen

Related terms