Finnish

Proper noun

Orvo

1. A male given name.
   • 2011 Johanna Sinisalo, Enkelten verta, Teos, ISBN 978-951-851-414-8 (tr. by Lola Rogers 2014) page 35:

     Ari halusi kuulemma antaa minulle nimeksi Orvo, koska äitini nimi oli Orvokki. En tuntenut enkä tiennyt ketään toista poikaa, jolla olisi ollut sellainen nimi. Ainoa tae siitä, että nimi edes oli oikea eikä mikään pirullinen tytönnimen lyhenne, oli hatara muisto varhaislapsuudessani pyörineestä televisio-ohjelmasta, jossa oli samanniminen sirkustirehtööri. Onneksi sentään mies. ( - - - ) Mutta ainahan surusta ilon siemenen löytää, jos on tarpeeksi luja tahto: Ari sai sanaleikin aikaan siitäkin, vaimonsa kuolemasta.

     "Se oli Orvon osa."

     From what I've heard it was Ari who wanted my name to be Orvo, after my mother whose name was Orvokki. I didn't know and had never heard of another boy with that name. The only thing that assured me that it was even a real name and not some damned girl's nickname was a television show from my early childhood with a circus ringmaster called Orvo - a man, luckily. ( - - - ) But you can always find a kernel of levity in the sadness, if you want it badly enough. Ari managed to find it even in his wife's death - he called me Orvo the Orphan.

Declension

Anagrams

• voro