Definify.com
Definition 2025
haltioitua
haltioitua
Finnish
(index ha)
Verb
haltioitua
- (intransitive) to become exalted, to be blown away (to be greatly impressed)
- Kriitikot haltioituivat heidän viimeisimmästä albumistaan.
- The critics were blown away by their latest album.
- Kriitikot haltioituivat heidän viimeisimmästä albumistaan.
Usage notes
No transitive form exists. The transitive aspect is expressed by the phrasal verb saada haltioihinsa.
Conjugation
| Inflection of haltioitua (Kotus type 52/sanoa, t-d gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | haltioidun | en haltioidu | 1st sing. | olen haltioitunut | en ole haltioitunut | |
| 2nd sing. | haltioidut | et haltioidu | 2nd sing. | olet haltioitunut | et ole haltioitunut | |
| 3rd sing. | haltioituu | ei haltioidu | 3rd sing. | on haltioitunut | ei ole haltioitunut | |
| 1st plur. | haltioidumme | emme haltioidu | 1st plur. | olemme haltioituneet | emme ole haltioituneet | |
| 2nd plur. | haltioidutte | ette haltioidu | 2nd plur. | olette haltioituneet | ette ole haltioituneet | |
| 3rd plur. | haltioituvat | eivät haltioidu | 3rd plur. | ovat haltioituneet | eivät ole haltioituneet | |
| passive | haltioidutaan | ei haltioiduta | passive | on haltioiduttu | ei ole haltioiduttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | haltioiduin | en haltioitunut | 1st sing. | olin haltioitunut | en ollut haltioitunut | |
| 2nd sing. | haltioiduit | et haltioitunut | 2nd sing. | olit haltioitunut | et ollut haltioitunut | |
| 3rd sing. | haltioitui | ei haltioitunut | 3rd sing. | oli haltioitunut | ei ollut haltioitunut | |
| 1st plur. | haltioiduimme | emme haltioituneet | 1st plur. | olimme haltioituneet | emme olleet haltioituneet | |
| 2nd plur. | haltioiduitte | ette haltioituneet | 2nd plur. | olitte haltioituneet | ette olleet haltioituneet | |
| 3rd plur. | haltioituivat | eivät haltioituneet | 3rd plur. | olivat haltioituneet | eivät olleet haltioituneet | |
| passive | haltioiduttiin | ei haltioiduttu | passive | oli haltioiduttu | ei ollut haltioiduttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | haltioituisin | en haltioituisi | 1st sing. | olisin haltioitunut | en olisi haltioitunut | |
| 2nd sing. | haltioituisit | et haltioituisi | 2nd sing. | olisit haltioitunut | et olisi haltioitunut | |
| 3rd sing. | haltioituisi | ei haltioituisi | 3rd sing. | olisi haltioitunut | ei olisi haltioitunut | |
| 1st plur. | haltioituisimme | emme haltioituisi | 1st plur. | olisimme haltioituneet | emme olisi haltioituneet | |
| 2nd plur. | haltioituisitte | ette haltioituisi | 2nd plur. | olisitte haltioituneet | ette olisi haltioituneet | |
| 3rd plur. | haltioituisivat | eivät haltioituisi | 3rd plur. | olisivat haltioituneet | eivät olisi haltioituneet | |
| passive | haltioiduttaisiin | ei haltioiduttaisi | passive | olisi haltioiduttu | ei olisi haltioiduttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | haltioidu | älä haltioidu | 2nd sing. | ole haltioitunut | älä ole haltioitunut | |
| 3rd sing. | haltioitukoon | älköön haltioituko | 3rd sing. | olkoon haltioitunut | älköön olko haltioitunut | |
| 1st plur. | haltioitukaamme | älkäämme haltioituko | 1st plur. | olkaamme haltioituneet | älkäämme olko haltioituneet | |
| 2nd plur. | haltioitukaa | älkää haltioituko | 2nd plur. | olkaa haltioituneet | älkää olko haltioituneet | |
| 3rd plur. | haltioitukoot | älkööt haltioituko | 3rd plur. | olkoot haltioituneet | älkööt olko haltioituneet | |
| passive | haltioiduttakoon | älköön haltioiduttako | passive | olkoon haltioiduttu | älköön olko haltioiduttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | haltioitunen | en haltioitune | 1st sing. | lienen haltioitunut | en liene haltioitunut | |
| 2nd sing. | haltioitunet | et haltioitune | 2nd sing. | lienet haltioitunut | et liene haltioitunut | |
| 3rd sing. | haltioitunee | ei haltioitune | 3rd sing. | lienee haltioitunut | ei liene haltioitunut | |
| 1st plur. | haltioitunemme | emme haltioitune | 1st plur. | lienemme haltioituneet | emme liene haltioituneet | |
| 2nd plur. | haltioitunette | ette haltioitune | 2nd plur. | lienette haltioituneet | ette liene haltioituneet | |
| 3rd plur. | haltioitunevat | eivät haltioitune | 3rd plur. | lienevät haltioituneet | eivät liene haltioituneet | |
| passive | haltioiduttaneen | ei haltioiduttane | passive | lienee haltioiduttu | ei liene haltioiduttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | haltioitua | present | haltioituva | haltioiduttava | ||
| long 1st2 | haltioituakseen | past | haltioitunut | haltioiduttu | ||
| 2nd | inessive1 | haltioituessa | haltioiduttaessa | agent1, 3 | haltioituma | |
| instructive | haltioituen | — | negative | haltioitumaton | ||
| 3rd | inessive | haltioitumassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. |
||
| elative | haltioitumasta | — | ||||
| illative | haltioitumaan | — | ||||
| adessive | haltioitumalla | — | ||||
| abessive | haltioitumatta | — | ||||
| instructive | haltioituman | haltioiduttaman | ||||
| 4th | nominative | haltioituminen | ||||
| partitive | haltioitumista | |||||
| 5th2 | haltioitumaisillaan | |||||