Definify.com
Definition 2024
hieno
hieno
Finnish
Pronunciation
- Rhymes: -ieno
Adjective
hieno (comparative hienompi, superlative hienoin)
- fine
- a. Particularly slender; especially thin, narrow, or of small girth.
- b. Consisting of especially minute particulate; made up of particularly small pieces.
- Hienoa tomua nostaen ajoi henkilöauto hitaasti ohi ja Asta näki sisällä valkoisen pöyhkeän pilven.
- Raising a fine dust, the passage car drove slowly by and Asta saw inside a cocky yellow cloud.
- Hienoa tomua nostaen ajoi henkilöauto hitaasti ohi ja Asta näki sisällä valkoisen pöyhkeän pilven.
- elegant
- exquisite
- great, wonderful
- hieno saavutus — great achievement
Declension
Inflection of hieno (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | hieno | hienot | |
genitive | hienon | hienojen | |
partitive | hienoa | hienoja | |
illative | hienoon | hienoihin | |
singular | plural | ||
nominative | hieno | hienot | |
accusative | nom. | hieno | hienot |
gen. | hienon | ||
genitive | hienon | hienojen | |
partitive | hienoa | hienoja | |
inessive | hienossa | hienoissa | |
elative | hienosta | hienoista | |
illative | hienoon | hienoihin | |
adessive | hienolla | hienoilla | |
ablative | hienolta | hienoilta | |
allative | hienolle | hienoille | |
essive | hienona | hienoina | |
translative | hienoksi | hienoiksi | |
instructive | — | hienoin | |
abessive | hienotta | hienoitta | |
comitative | — | hienoine |