Definify.com
Definition 2024
intransitiiviverbi
intransitiiviverbi
Finnish
Noun
intransitiiviverbi
Declension
Inflection of intransitiiviverbi (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | intransitiiviverbi | intransitiiviverbit | |
genitive | intransitiiviverbin | intransitiiviverbien | |
partitive | intransitiiviverbiä | intransitiiviverbejä | |
illative | intransitiiviverbiin | intransitiiviverbeihin | |
singular | plural | ||
nominative | intransitiiviverbi | intransitiiviverbit | |
accusative | nom. | intransitiiviverbi | intransitiiviverbit |
gen. | intransitiiviverbin | ||
genitive | intransitiiviverbin | intransitiiviverbien | |
partitive | intransitiiviverbiä | intransitiiviverbejä | |
inessive | intransitiiviverbissä | intransitiiviverbeissä | |
elative | intransitiiviverbistä | intransitiiviverbeistä | |
illative | intransitiiviverbiin | intransitiiviverbeihin | |
adessive | intransitiiviverbillä | intransitiiviverbeillä | |
ablative | intransitiiviverbiltä | intransitiiviverbeiltä | |
allative | intransitiiviverbille | intransitiiviverbeille | |
essive | intransitiiviverbinä | intransitiiviverbeinä | |
translative | intransitiiviverbiksi | intransitiiviverbeiksi | |
instructive | — | intransitiiviverbein | |
abessive | intransitiiviverbittä | intransitiiviverbeittä | |
comitative | — | intransitiiviverbeineen |