Definify.com
Definition 2024
kaivattu
kaivattu
Finnish
Verb
kaivattu
- Past passive participle of kaivata.
Declension
| Inflection of kaivattu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kaivattu | kaivatut | |
| genitive | kaivatun | kaivattujen | |
| partitive | kaivattua | kaivattuja | |
| illative | kaivattuun | kaivattuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kaivattu | kaivatut | |
| accusative | nom. | kaivattu | kaivatut |
| gen. | kaivatun | ||
| genitive | kaivatun | kaivattujen | |
| partitive | kaivattua | kaivattuja | |
| inessive | kaivatussa | kaivatuissa | |
| elative | kaivatusta | kaivatuista | |
| illative | kaivattuun | kaivattuihin | |
| adessive | kaivatulla | kaivatuilla | |
| ablative | kaivatulta | kaivatuilta | |
| allative | kaivatulle | kaivatuille | |
| essive | kaivattuna | kaivattuina | |
| translative | kaivatuksi | kaivatuiksi | |
| instructive | — | kaivatuin | |
| abessive | kaivatutta | kaivatuitta | |
| comitative | — | kaivattuine | |