Definify.com

Definition 2024


keimailu

keimailu

Finnish

Noun

keimailu

  1. flirt, coquetry

Declension

Inflection of keimailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative keimailu keimailut
genitive keimailun keimailujen
keimailuiden
keimailuitten
partitive keimailua keimailuja
keimailuita
illative keimailuun keimailuihin
singular plural
nominative keimailu keimailut
accusative nom. keimailu keimailut
gen. keimailun
genitive keimailun keimailujen
keimailuiden
keimailuitten
partitive keimailua keimailuja
keimailuita
inessive keimailussa keimailuissa
elative keimailusta keimailuista
illative keimailuun keimailuihin
adessive keimailulla keimailuilla
ablative keimailulta keimailuilta
allative keimailulle keimailuille
essive keimailuna keimailuina
translative keimailuksi keimailuiksi
instructive keimailuin
abessive keimailutta keimailuitta
comitative keimailuineen