Definify.com
Definition 2024
keimailu
keimailu
Finnish
Noun
keimailu
Declension
Inflection of keimailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | keimailu | keimailut | |
genitive | keimailun | keimailujen keimailuiden keimailuitten |
|
partitive | keimailua | keimailuja keimailuita |
|
illative | keimailuun | keimailuihin | |
singular | plural | ||
nominative | keimailu | keimailut | |
accusative | nom. | keimailu | keimailut |
gen. | keimailun | ||
genitive | keimailun | keimailujen keimailuiden keimailuitten |
|
partitive | keimailua | keimailuja keimailuita |
|
inessive | keimailussa | keimailuissa | |
elative | keimailusta | keimailuista | |
illative | keimailuun | keimailuihin | |
adessive | keimailulla | keimailuilla | |
ablative | keimailulta | keimailuilta | |
allative | keimailulle | keimailuille | |
essive | keimailuna | keimailuina | |
translative | keimailuksi | keimailuiksi | |
instructive | — | keimailuin | |
abessive | keimailutta | keimailuitta | |
comitative | — | keimailuineen |