Definify.com

Definition 2024


kertoma

kertoma

Finnish

Noun

kertoma

  1. (mathematics, combinatorics) factorial

Declension

Inflection of kertoma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kertoma kertomat
genitive kertoman kertomien
partitive kertomaa kertomia
illative kertomaan kertomiin
singular plural
nominative kertoma kertomat
accusative nom. kertoma kertomat
gen. kertoman
genitive kertoman kertomien
kertomainrare
partitive kertomaa kertomia
inessive kertomassa kertomissa
elative kertomasta kertomista
illative kertomaan kertomiin
adessive kertomalla kertomilla
ablative kertomalta kertomilta
allative kertomalle kertomille
essive kertomana kertomina
translative kertomaksi kertomiksi
instructive kertomin
abessive kertomatta kertomitta
comitative kertomineen

Verb

kertoma

  1. Agent participle of kertoa.