|
singular |
plural |
| nominative |
kieliopillinen persoona
|
kieliopilliset persoonat |
| genitive |
kieliopillisen persoonan |
kieliopillisten persoonien
kieliopillisien persoonien
kieliopillisten persoonain1
kieliopillisien persoonain1
|
| partitive |
kieliopillista persoonaa |
kieliopillisia persoonia |
| accusative |
kieliopillinen persoona
kieliopillisen persoonan |
kieliopilliset persoonat |
| inessive |
kieliopillisessa persoonassa |
kieliopillisissa persoonissa |
| elative |
kieliopillisesta persoonasta |
kieliopillisista persoonista |
| illative |
kieliopilliseen persoonaan |
kieliopillisiin persooniin |
| adessive |
kieliopillisella persoonalla |
kieliopillisilla persoonilla |
| ablative |
kieliopilliselta persoonalta |
kieliopillisilta persoonilta |
| allative |
kieliopilliselle persoonalle |
kieliopillisille persoonille |
| essive |
kieliopillisena persoonana |
kieliopillisina persoonina |
| translative |
kieliopilliseksi persoonaksi |
kieliopillisiksi persooniksi |
| instructive |
–
|
kieliopillisin persoonin |
| abessive |
kieliopillisetta persoonatta |
kieliopillisitta persoonitta |
| comitative |
–
|
kieliopillisine persoonineen |
| 1) Rare.
|