Definify.com

Definition 2024


kunnia

kunnia

Finnish

Noun

kunnia

  1. honour (respect, favourable reputation; dignity; sense of self-worth)
    Hänen kunniansa on kyseessä.
    His honour is at stake.
  2. glory (honour and valour)
  3. honour (privilege)
    Minulla oli kunnia istua suurlähettilään vieressä.
    I had the honour of sitting next to the ambassador.
  4. credit, honour (recognition and respect)
    Minä tein työn, mutta hän otti kunnian.
    I did the work but he took the credit.
    Minulla on lahja sinulle tämän päivän kunniaksi.
    I have a gift for you in honour of this day.

Declension

Inflection of kunnia (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kunnia kunniat
genitive kunnian kunnioiden
kunnioitten
partitive kunniaa kunnioita
illative kunniaan kunnioihin
singular plural
nominative kunnia kunniat
accusative nom. kunnia kunniat
gen. kunnian
genitive kunnian kunnioiden
kunnioitten
kunniainrare
partitive kunniaa kunnioita
inessive kunniassa kunnioissa
elative kunniasta kunnioista
illative kunniaan kunnioihin
adessive kunnialla kunnioilla
ablative kunnialta kunnioilta
allative kunnialle kunnioille
essive kunniana kunnioina
translative kunniaksi kunnioiksi
instructive kunnioin
abessive kunniatta kunnioitta
comitative kunnioineen

Derived terms

Related terms

  • kunniakkaasti
  • kunniakkuus
  • kunniallisesti
  • kunnioitettavasti
  • kunnioitettavuus
  • kunnioittamaton

Compounds

  • kunniankipeä
  • kunnianloukkaus
  • kunnianosoitus
  • kunnianteko
  • kunniantunto
  • kunniapaikka
  • kunniapalkinto
  • kunniaportti
  • kunniapuheenjohtaja
  • kunniasana
  • kunniasija
  • kunniataulu
  • kunniatehtävä
  • kunniatohtori
  • kunniatuomioistuin
  • kunniavahti
  • kunniavartija
  • kunniavartio
  • kunniavartiomies
  • kunniavelka
  • kunniavieras
  • kunniavirka

Anagrams