Definify.com
Definition 2024
kuohittu
kuohittu
Finnish
Adjective
kuohittu (not comparable)
Declension
| Inflection of kuohittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kuohittu | kuohitut | |
| genitive | kuohitun | kuohittujen | |
| partitive | kuohittua | kuohittuja | |
| illative | kuohittuun | kuohittuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kuohittu | kuohitut | |
| accusative | nom. | kuohittu | kuohitut |
| gen. | kuohitun | ||
| genitive | kuohitun | kuohittujen | |
| partitive | kuohittua | kuohittuja | |
| inessive | kuohitussa | kuohituissa | |
| elative | kuohitusta | kuohituista | |
| illative | kuohittuun | kuohittuihin | |
| adessive | kuohitulla | kuohituilla | |
| ablative | kuohitulta | kuohituilta | |
| allative | kuohitulle | kuohituille | |
| essive | kuohittuna | kuohittuina | |
| translative | kuohituksi | kuohituiksi | |
| instructive | — | kuohituin | |
| abessive | kuohitutta | kuohituitta | |
| comitative | — | kuohittuine | |
Verb
kuohittu
- Past passive participle of kuohia.