Definify.com

Definition 2024


naavoittua

naavoittua

Finnish

Verb

naavoittua

  1. (intransitive) To gather beard moss.

Conjugation

Inflection of naavoittua (Kotus type 52/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. naavoitun en naavoitu 1st sing. olen naavoittunut en ole naavoittunut
2nd sing. naavoitut et naavoitu 2nd sing. olet naavoittunut et ole naavoittunut
3rd sing. naavoittuu ei naavoitu 3rd sing. on naavoittunut ei ole naavoittunut
1st plur. naavoitumme emme naavoitu 1st plur. olemme naavoittuneet emme ole naavoittuneet
2nd plur. naavoitutte ette naavoitu 2nd plur. olette naavoittuneet ette ole naavoittuneet
3rd plur. naavoittuvat eivät naavoitu 3rd plur. ovat naavoittuneet eivät ole naavoittuneet
passive naavoitutaan ei naavoituta passive on naavoituttu ei ole naavoituttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. naavoituin en naavoittunut 1st sing. olin naavoittunut en ollut naavoittunut
2nd sing. naavoituit et naavoittunut 2nd sing. olit naavoittunut et ollut naavoittunut
3rd sing. naavoittui ei naavoittunut 3rd sing. oli naavoittunut ei ollut naavoittunut
1st plur. naavoituimme emme naavoittuneet 1st plur. olimme naavoittuneet emme olleet naavoittuneet
2nd plur. naavoituitte ette naavoittuneet 2nd plur. olitte naavoittuneet ette olleet naavoittuneet
3rd plur. naavoittuivat eivät naavoittuneet 3rd plur. olivat naavoittuneet eivät olleet naavoittuneet
passive naavoituttiin ei naavoituttu passive oli naavoituttu ei ollut naavoituttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. naavoittuisin en naavoittuisi 1st sing. olisin naavoittunut en olisi naavoittunut
2nd sing. naavoittuisit et naavoittuisi 2nd sing. olisit naavoittunut et olisi naavoittunut
3rd sing. naavoittuisi ei naavoittuisi 3rd sing. olisi naavoittunut ei olisi naavoittunut
1st plur. naavoittuisimme emme naavoittuisi 1st plur. olisimme naavoittuneet emme olisi naavoittuneet
2nd plur. naavoittuisitte ette naavoittuisi 2nd plur. olisitte naavoittuneet ette olisi naavoittuneet
3rd plur. naavoittuisivat eivät naavoittuisi 3rd plur. olisivat naavoittuneet eivät olisi naavoittuneet
passive naavoituttaisiin ei naavoituttaisi passive olisi naavoituttu ei olisi naavoituttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. naavoitu älä naavoitu 2nd sing. ole naavoittunut älä ole naavoittunut
3rd sing. naavoittukoon älköön naavoittuko 3rd sing. olkoon naavoittunut älköön olko naavoittunut
1st plur. naavoittukaamme älkäämme naavoittuko 1st plur. olkaamme naavoittuneet älkäämme olko naavoittuneet
2nd plur. naavoittukaa älkää naavoittuko 2nd plur. olkaa naavoittuneet älkää olko naavoittuneet
3rd plur. naavoittukoot älkööt naavoittuko 3rd plur. olkoot naavoittuneet älkööt olko naavoittuneet
passive naavoituttakoon älköön naavoituttako passive olkoon naavoituttu älköön olko naavoituttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. naavoittunen en naavoittune 1st sing. lienen naavoittunut en liene naavoittunut
2nd sing. naavoittunet et naavoittune 2nd sing. lienet naavoittunut et liene naavoittunut
3rd sing. naavoittunee ei naavoittune 3rd sing. lienee naavoittunut ei liene naavoittunut
1st plur. naavoittunemme emme naavoittune 1st plur. lienemme naavoittuneet emme liene naavoittuneet
2nd plur. naavoittunette ette naavoittune 2nd plur. lienette naavoittuneet ette liene naavoittuneet
3rd plur. naavoittunevat eivät naavoittune 3rd plur. lienevät naavoittuneet eivät liene naavoittuneet
passive naavoituttaneen ei naavoituttane passive lienee naavoituttu ei liene naavoituttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st naavoittua present naavoittuva naavoituttava
long 1st2 naavoittuakseen past naavoittunut naavoituttu
2nd inessive1 naavoittuessa naavoituttaessa agent1, 3 naavoittuma
instructive naavoittuen negative naavoittumaton
3rd inessive naavoittumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative naavoittumasta
illative naavoittumaan
adessive naavoittumalla
abessive naavoittumatta
instructive naavoittuman naavoituttaman
4th nominative naavoittuminen
partitive naavoittumista
5th2 naavoittumaisillaan