Definify.com
Definition 2024
opittu
opittu
Finnish
Verb
opittu
- Passive past indicative connegative form of oppia.
Participle
opittu
- Past passive participle of oppia.
- Normaali käyttäytyminen on kuorrutus opittua käyttäytymistä vaiston päällä.
- Everyday behavior is an overlay of learned behavior over instinct.
- Normaali käyttäytyminen on kuorrutus opittua käyttäytymistä vaiston päällä.
Declension
Inflection of opittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | opittu | opitut | |
genitive | opitun | opittujen | |
partitive | opittua | opittuja | |
illative | opittuun | opittuihin | |
singular | plural | ||
nominative | opittu | opitut | |
accusative | nom. | opittu | opitut |
gen. | opitun | ||
genitive | opitun | opittujen | |
partitive | opittua | opittuja | |
inessive | opitussa | opituissa | |
elative | opitusta | opituista | |
illative | opittuun | opittuihin | |
adessive | opitulla | opituilla | |
ablative | opitulta | opituilta | |
allative | opitulle | opituille | |
essive | opittuna | opittuina | |
translative | opituksi | opituiksi | |
instructive | — | opituin | |
abessive | opitutta | opituitta | |
comitative | — | opittuineen |