Definify.com

Definition 2024


opittu

opittu

Finnish

Verb

opittu

  1. Passive past indicative connegative form of oppia.

Participle

opittu

  1. Past passive participle of oppia.
    Normaali käyttäytyminen on kuorrutus opittua käyttäytymistä vaiston päällä.
    Everyday behavior is an overlay of learned behavior over instinct.

Declension

Inflection of opittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative opittu opitut
genitive opitun opittujen
partitive opittua opittuja
illative opittuun opittuihin
singular plural
nominative opittu opitut
accusative nom. opittu opitut
gen. opitun
genitive opitun opittujen
partitive opittua opittuja
inessive opitussa opituissa
elative opitusta opituista
illative opittuun opittuihin
adessive opitulla opituilla
ablative opitulta opituilta
allative opitulle opituille
essive opittuna opittuina
translative opituksi opituiksi
instructive opituin
abessive opitutta opituitta
comitative opittuineen