Definify.com
Definition 2024
retkeilijä
retkeilijä
Finnish
(index re)
Noun
retkeilijä
Declension
Inflection of retkeilijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | retkeilijä | retkeilijät | |
genitive | retkeilijän | retkeilijöiden retkeilijöitten |
|
partitive | retkeilijää | retkeilijöitä | |
illative | retkeilijään | retkeilijöihin | |
singular | plural | ||
nominative | retkeilijä | retkeilijät | |
accusative | nom. | retkeilijä | retkeilijät |
gen. | retkeilijän | ||
genitive | retkeilijän | retkeilijöiden retkeilijöitten retkeilijäinrare |
|
partitive | retkeilijää | retkeilijöitä | |
inessive | retkeilijässä | retkeilijöissä | |
elative | retkeilijästä | retkeilijöistä | |
illative | retkeilijään | retkeilijöihin | |
adessive | retkeilijällä | retkeilijöillä | |
ablative | retkeilijältä | retkeilijöiltä | |
allative | retkeilijälle | retkeilijöille | |
essive | retkeilijänä | retkeilijöinä | |
translative | retkeilijäksi | retkeilijöiksi | |
instructive | — | retkeilijöin | |
abessive | retkeilijättä | retkeilijöittä | |
comitative | — | retkeilijöineen |