Definify.com

Definition 2024


ruostumaton

ruostumaton

Finnish

Adjective

ruostumaton (comparative ruostumattomampi, superlative ruostumattomin)

  1. (metallurgy) stainless, rustproof

Declension

Inflection of ruostumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ruostumaton ruostumattomat
genitive ruostumattoman ruostumattomien
partitive ruostumatonta ruostumattomia
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
singular plural
nominative ruostumaton ruostumattomat
accusative nom. ruostumaton ruostumattomat
gen. ruostumattoman
genitive ruostumattoman ruostumattomien
ruostumatontenrare
partitive ruostumatonta ruostumattomia
inessive ruostumattomassa ruostumattomissa
elative ruostumattomasta ruostumattomista
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
adessive ruostumattomalla ruostumattomilla
ablative ruostumattomalta ruostumattomilta
allative ruostumattomalle ruostumattomille
essive ruostumattomana ruostumattomina
translative ruostumattomaksi ruostumattomiksi
instructive ruostumattomin
abessive ruostumattomatta ruostumattomitta
comitative ruostumattomine

Noun

ruostumaton

  1. Short for ruostumaton teräs, stainless steel.

Declension

Inflection of ruostumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ruostumaton ruostumattomat
genitive ruostumattoman ruostumattomien
partitive ruostumatonta ruostumattomia
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
singular plural
nominative ruostumaton ruostumattomat
accusative nom. ruostumaton ruostumattomat
gen. ruostumattoman
genitive ruostumattoman ruostumattomien
ruostumatontenrare
partitive ruostumatonta ruostumattomia
inessive ruostumattomassa ruostumattomissa
elative ruostumattomasta ruostumattomista
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
adessive ruostumattomalla ruostumattomilla
ablative ruostumattomalta ruostumattomilta
allative ruostumattomalle ruostumattomille
essive ruostumattomana ruostumattomina
translative ruostumattomaksi ruostumattomiksi
instructive ruostumattomin
abessive ruostumattomatta ruostumattomitta
comitative ruostumattomineen

Synonyms

  • rosteri

Verb

ruostumaton

  1. Negative participle of ruostua.