Definify.com

Definition 2024


syyte

syyte

Finnish

(index sy)

Noun

syyte

  1. (law) Accusation, charge, indictment.
    asettaa syytteeseen = to press charges (against someone = genitive-accusative; with something = elative), prosecute (for something = elative), accuse (of something = elative), charge (with something = elative), indict (of something = elative),
    luopua syytteestä = to drop charges.
    vapauttaa syytteestä = to acquit, drop, waive charges against, exonerate, exculpate.

Declension

Inflection of syyte (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative syyte syytteet
genitive syytteen syytteiden
syytteitten
partitive syytettä syytteitä
illative syytteeseen syytteisiin
syytteihin
singular plural
nominative syyte syytteet
accusative nom. syyte syytteet
gen. syytteen
genitive syytteen syytteiden
syytteitten
partitive syytettä syytteitä
inessive syytteessä syytteissä
elative syytteestä syytteistä
illative syytteeseen syytteisiin
syytteihin
adessive syytteellä syytteillä
ablative syytteeltä syytteiltä
allative syytteelle syytteille
essive syytteenä syytteinä
translative syytteeksi syytteiksi
instructive syyttein
abessive syytteettä syytteittä
comitative syytteineen

Compounds

Related terms

Anagrams