Definify.com
Definition 2025
uhkailtu
uhkailtu
Finnish
Verb
uhkailtu
- Past passive participle of uhkailla.
 
Declension
| Inflection of uhkailtu (Kotus type 1/valo, lt-ll gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | uhkailtu | uhkaillut | |
| genitive | uhkaillun | uhkailtujen | |
| partitive | uhkailtua | uhkailtuja | |
| illative | uhkailtuun | uhkailtuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | uhkailtu | uhkaillut | |
| accusative | nom. | uhkailtu | uhkaillut | 
| gen. | uhkaillun | ||
| genitive | uhkaillun | uhkailtujen | |
| partitive | uhkailtua | uhkailtuja | |
| inessive | uhkaillussa | uhkailluissa | |
| elative | uhkaillusta | uhkailluista | |
| illative | uhkailtuun | uhkailtuihin | |
| adessive | uhkaillulla | uhkailluilla | |
| ablative | uhkaillulta | uhkailluilta | |
| allative | uhkaillulle | uhkailluille | |
| essive | uhkailtuna | uhkailtuina | |
| translative | uhkailluksi | uhkailluiksi | |
| instructive | — | uhkailluin | |
| abessive | uhkaillutta | uhkailluitta | |
| comitative | — | uhkailtuine | |