Definify.com

Definition 2024


vääpeli

vääpeli

Finnish

(index vä)

Noun

vääpeli

  1. (military) An NCO rank in the Finnish army and air force. The official English translation is warrant officer.

Declension

Inflection of vääpeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative vääpeli vääpelit
genitive vääpelin vääpelien
vääpeleiden
vääpeleitten
partitive vääpeliä vääpeleitä
vääpelejä
illative vääpeliin vääpeleihin
singular plural
nominative vääpeli vääpelit
accusative nom. vääpeli vääpelit
gen. vääpelin
genitive vääpelin vääpelien
vääpeleiden
vääpeleitten
partitive vääpeliä vääpeleitä
vääpelejä
inessive vääpelissä vääpeleissä
elative vääpelistä vääpeleistä
illative vääpeliin vääpeleihin
adessive vääpelillä vääpeleillä
ablative vääpeliltä vääpeleiltä
allative vääpelille vääpeleille
essive vääpelinä vääpeleinä
translative vääpeliksi vääpeleiksi
instructive vääpelein
abessive vääpelittä vääpeleittä
comitative vääpeleineen

See also