Definify.com
Definition 2024
vanha
vanha
Finnish
Adjective
vanha (comparative vanhempi, superlative vanhin)
Declension
Inflection of vanha (Kotus type 9/kala, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | vanha | vanhat | |
genitive | vanhan | vanhojen | |
partitive | vanhaa | vanhoja | |
illative | vanhaan | vanhoihin | |
singular | plural | ||
nominative | vanha | vanhat | |
accusative | nom. | vanha | vanhat |
gen. | vanhan | ||
genitive | vanhan | vanhojen vanhainrare |
|
partitive | vanhaa | vanhoja | |
inessive | vanhassa | vanhoissa | |
elative | vanhasta | vanhoista | |
illative | vanhaan | vanhoihin | |
adessive | vanhalla | vanhoilla | |
ablative | vanhalta | vanhoilta | |
allative | vanhalle | vanhoille | |
essive | vanhana | vanhoina | |
translative | vanhaksi | vanhoiksi | |
instructive | — | vanhoin | |
abessive | vanhatta | vanhoitta | |
comitative | — | vanhoine |
Antonyms
Derived terms
Derived terms