Definify.com
Definition 2024
yhdistelmä
yhdistelmä
Finnish
Noun
yhdistelmä
- A combination.
- (vehicles) A short form of ajoneuvoyhdistelmä.
Declension
| Inflection of yhdistelmä (Kotus type 10/koira, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | yhdistelmä | yhdistelmät | |
| genitive | yhdistelmän | yhdistelmien | |
| partitive | yhdistelmää | yhdistelmiä | |
| illative | yhdistelmään | yhdistelmiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | yhdistelmä | yhdistelmät | |
| accusative | nom. | yhdistelmä | yhdistelmät |
| gen. | yhdistelmän | ||
| genitive | yhdistelmän | yhdistelmien yhdistelmäinrare |
|
| partitive | yhdistelmää | yhdistelmiä | |
| inessive | yhdistelmässä | yhdistelmissä | |
| elative | yhdistelmästä | yhdistelmistä | |
| illative | yhdistelmään | yhdistelmiin | |
| adessive | yhdistelmällä | yhdistelmillä | |
| ablative | yhdistelmältä | yhdistelmiltä | |
| allative | yhdistelmälle | yhdistelmille | |
| essive | yhdistelmänä | yhdistelminä | |
| translative | yhdistelmäksi | yhdistelmiksi | |
| instructive | — | yhdistelmin | |
| abessive | yhdistelmättä | yhdistelmittä | |
| comitative | — | yhdistelmineen | |