Definify.com
Definition 2024
Aino
Aino
Estonian
Proper noun
Aino
- A female given name borrowed from Finnish Aino.
Usage notes
- Popular in the 1930s.
Related terms
Finnish
Pronunciation
- IPA(key): [ˈɑino]
- Hyphenation: Ai‧no
Etymology
From aino, a poetic variant of ainoa (“only, sole”), also in the sense "unique". The name was invented by Elias Lönnrot for the second edition of the Kalevala (1849) by adding an upper case initial to terms like aino tytti, "the only girl", in the first edition (1835).
Proper noun
Aino
- A heroine in the Kalevala.
- 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 3:517-522:
- Tuot' itken tämän ikäni, / Puhki polveni murehin: / Annoin Aino siskoseni, / Lupasin emoni lapsen / Väinämöiselle varaksi, / Laulajalle puolisoksi, /
- This is why I'll weep forever, / What I'll mourn throughout my lifetime: /That I gave my sister Aino, / Even pledged my mother's child / To Väinämöinen as a helpmate, / And provider for the singer, /
- Tuot' itken tämän ikäni, / Puhki polveni murehin: / Annoin Aino siskoseni, / Lupasin emoni lapsen / Väinämöiselle varaksi, / Laulajalle puolisoksi, /
- 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 3:517-522:
- A female given name.
- 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 159:
- Muu väki oikeastaan pitikin välittömästä Ilmarista. Aino-neiti sen sijaan olikin jo lapsena hillitty. Lapset olivat todella saaneet suomalaiset nimet, vieläpä Kalevalasta. Tyttöä sanottiin kuitenkin Aniksi.
- 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 159:
Declension
| Inflection of Aino (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | Aino | Ainot | |
| genitive | Ainon | Ainojen | |
| partitive | Ainoa | Ainoja | |
| illative | Ainoon | Ainoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | Aino | Ainot | |
| accusative | nom. | Aino | Ainot |
| gen. | Ainon | ||
| genitive | Ainon | Ainojen | |
| partitive | Ainoa | Ainoja | |
| inessive | Ainossa | Ainoissa | |
| elative | Ainosta | Ainoista | |
| illative | Ainoon | Ainoihin | |
| adessive | Ainolla | Ainoilla | |
| ablative | Ainolta | Ainoilta | |
| allative | Ainolle | Ainoille | |
| essive | Ainona | Ainoina | |
| translative | Ainoksi | Ainoiksi | |
| instructive | — | Ainoin | |
| abessive | Ainotta | Ainoitta | |
| comitative | — | Ainoineen | |
Usage notes
- The most popular first name for women born in Finland in 1916-1927 and again in 2006.
Derived terms
Anagrams
aino
aino
Finnish
(index ai)
Noun
aino
Declension
| Inflection of aino (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | aino | ainot | |
| genitive | ainon | ainojen | |
| partitive | ainoa | ainoja | |
| illative | ainoon | ainoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | aino | ainot | |
| accusative | nom. | aino | ainot |
| gen. | ainon | ||
| genitive | ainon | ainojen | |
| partitive | ainoa | ainoja | |
| inessive | ainossa | ainoissa | |
| elative | ainosta | ainoista | |
| illative | ainoon | ainoihin | |
| adessive | ainolla | ainoilla | |
| ablative | ainolta | ainoilta | |
| allative | ainolle | ainoille | |
| essive | ainona | ainoina | |
| translative | ainoksi | ainoiksi | |
| instructive | — | ainoin | |
| abessive | ainotta | ainoitta | |
| comitative | — | ainoineen | |
Etymology 2
Variant of ainoa.
Adjective
aino (indeclinable; not comparable)
- (archaic, ,, poetic) only, sole
- 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 12:25-28:
- Ahti poika, aino poika, / Itse lieto Lemminkäinen, / Tuosta suuttui, tuosta syäntyi, / Tuosta viikoksi vihastui.
- Ahti lad, the only son, / He himself, lithe Lemminkäinen, / Was dumbfounded and so angry / That for long he brooded on it.
- Ahti poika, aino poika, / Itse lieto Lemminkäinen, / Tuosta suuttui, tuosta syäntyi, / Tuosta viikoksi vihastui.
- 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 12:25-28: