Definify.com

Definition 2025

Terminen

Terminen

See also: terminen

German

Noun

Terminen m

  1. dative plural of Termin

terminen

terminen

See also: Terminen

Catalan

Verb

terminen

  1. third-person plural present indicative form of terminar

Danish

Noun

terminen c

  1. singular definite of termin

Finnish

Adjective

terminen

  1. thermal
    ~ neutroni = thermal neutron
    ~ analysis = thermal analysis

Declension

Inflection of terminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative terminen termiset
genitive termisen termisten
termisien
partitive termistä termisiä
illative termiseen termisiin
singular plural
nominative terminen termiset
accusative nom. terminen termiset
gen. termisen
genitive termisen termisten
termisien
partitive termistä termisiä
inessive termisessä termisissä
elative termisestä termisistä
illative termiseen termisiin
adessive termisellä termisillä
ablative termiseltä termisiltä
allative termiselle termisille
essive termisenä termisinä
translative termiseksi termisiksi
instructive — termisin
abessive termisettä termisittä
comitative — termisine

Usage notes

This term is chiefly used in technical and scientific context.

Synonyms

Spanish

Verb

terminen

  1. Third-person plural (ellos, ellas, also used with ustedes?) present subjunctive form of terminar.
  2. (used formally in Spain) Second-person plural (ustedes) imperative form of terminar.
  3. (used formally in Spain) Second-person plural present subjunctive form of terminar.

Swedish

Noun

terminen

  1. definite singular of termin

Similar Results