Definify.com

Definition 2024


kerto

kerto

Finnish

Noun

kerto

  1. (grammar) parallelism

Declension

Inflection of kerto (Kotus type 1/valo, rt-rr gradation)
nominative kerto kerrot
genitive kerron kertojen
partitive kertoa kertoja
illative kertoon kertoihin
singular plural
nominative kerto kerrot
accusative nom. kerto kerrot
gen. kerron
genitive kerron kertojen
partitive kertoa kertoja
inessive kerrossa kerroissa
elative kerrosta kerroista
illative kertoon kertoihin
adessive kerrolla kerroilla
ablative kerrolta kerroilta
allative kerrolle kerroille
essive kertona kertoina
translative kerroksi kerroiksi
instructive kerroin
abessive kerrotta kerroitta
comitative kertoineen

Anagrams