Definify.com
Definition 2024
mennä
mennä
See also: menna
Finnish
(index me)
Verb
mennä
- (intransitive) To go.
Conjugation
| Inflection of mennä (Kotus type 67/tulla, no gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | menen | en mene | 1st sing. | olen mennyt | en ole mennyt | |
| 2nd sing. | menet | et mene | 2nd sing. | olet mennyt | et ole mennyt | |
| 3rd sing. | menee | ei mene | 3rd sing. | on mennyt | ei ole mennyt | |
| 1st plur. | menemme | emme mene | 1st plur. | olemme menneet | emme ole menneet | |
| 2nd plur. | menette | ette mene | 2nd plur. | olette menneet | ette ole menneet | |
| 3rd plur. | menevät | eivät mene | 3rd plur. | ovat menneet | eivät ole menneet | |
| passive | mennään | ei mennä | passive | on menty | ei ole menty | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | menin | en mennyt | 1st sing. | olin mennyt | en ollut mennyt | |
| 2nd sing. | menit | et mennyt | 2nd sing. | olit mennyt | et ollut mennyt | |
| 3rd sing. | meni | ei mennyt | 3rd sing. | oli mennyt | ei ollut mennyt | |
| 1st plur. | menimme | emme menneet | 1st plur. | olimme menneet | emme olleet menneet | |
| 2nd plur. | menitte | ette menneet | 2nd plur. | olitte menneet | ette olleet menneet | |
| 3rd plur. | menivät | eivät menneet | 3rd plur. | olivat menneet | eivät olleet menneet | |
| passive | mentiin | ei menty | passive | oli menty | ei ollut menty | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | menisin | en menisi | 1st sing. | olisin mennyt | en olisi mennyt | |
| 2nd sing. | menisit | et menisi | 2nd sing. | olisit mennyt | et olisi mennyt | |
| 3rd sing. | menisi | ei menisi | 3rd sing. | olisi mennyt | ei olisi mennyt | |
| 1st plur. | menisimme | emme menisi | 1st plur. | olisimme menneet | emme olisi menneet | |
| 2nd plur. | menisitte | ette menisi | 2nd plur. | olisitte menneet | ette olisi menneet | |
| 3rd plur. | menisivät | eivät menisi | 3rd plur. | olisivat menneet | eivät olisi menneet | |
| passive | mentäisiin | ei mentäisi | passive | olisi menty | ei olisi menty | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | mene | älä mene | 2nd sing. | ole mennyt | älä ole mennyt | |
| 3rd sing. | menköön | älköön menkö | 3rd sing. | olkoon mennyt | älköön olko mennyt | |
| 1st plur. | menkäämme | älkäämme menkö | 1st plur. | olkaamme menneet | älkäämme olko menneet | |
| 2nd plur. | menkää | älkää menkö | 2nd plur. | olkaa menneet | älkää olko menneet | |
| 3rd plur. | menkööt | älkööt menkö | 3rd plur. | olkoot menneet | älkööt olko menneet | |
| passive | mentäköön | älköön mentäkö | passive | olkoon menty | älköön olko menty | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | mennen | en menne | 1st sing. | lienen mennyt | en liene mennyt | |
| 2nd sing. | mennet | et menne | 2nd sing. | lienet mennyt | et liene mennyt | |
| 3rd sing. | mennee | ei menne | 3rd sing. | lienee mennyt | ei liene mennyt | |
| 1st plur. | mennemme | emme menne | 1st plur. | lienemme menneet | emme liene menneet | |
| 2nd plur. | mennette | ette menne | 2nd plur. | lienette menneet | ette liene menneet | |
| 3rd plur. | mennevät | eivät menne | 3rd plur. | lienevät menneet | eivät liene menneet | |
| passive | mentäneen | ei mentäne | passive | lienee menty | ei liene menty | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | mennä | present | menevä | mentävä | ||
| long 1st2 | mennäkseen | past | mennyt | menty | ||
| 2nd | inessive1 | mennessä | mentäessä | agent1, 3 | menemä | |
| instructive | mennen | — | negative | menemätön | ||
| 3rd | inessive | menemässä | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. |
||
| elative | menemästä | — | ||||
| illative | menemään | — | ||||
| adessive | menemällä | — | ||||
| abessive | menemättä | — | ||||
| instructive | menemän | mentämän | ||||
| 4th | nominative | meneminen | ||||
| partitive | menemistä | |||||
| 5th2 | menemäisillään | |||||
Derived terms
Derived terms
Votic
Etymology
From Proto-Finnic *mendäk, from Proto-Uralic *mene-.
Verb
mennä (first-person singular present meen, first-person singular past menin)
- to go
- to drive, to ride
- to pass, pass by
- to begin, to start
- to begin, to arise
- to advance, to go forward
- to become
Inflection
This verb needs an inflection-table template.
References
- "mennä" in Vadja keele sõnaraamat