Definify.com
Definition 2024
opittu
opittu
Finnish
Verb
opittu
- Passive past indicative connegative form of oppia.
Participle
opittu
- Past passive participle of oppia.
- Normaali käyttäytyminen on kuorrutus opittua käyttäytymistä vaiston päällä.
- Everyday behavior is an overlay of learned behavior over instinct.
- Normaali käyttäytyminen on kuorrutus opittua käyttäytymistä vaiston päällä.
Declension
| Inflection of opittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | opittu | opitut | |
| genitive | opitun | opittujen | |
| partitive | opittua | opittuja | |
| illative | opittuun | opittuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | opittu | opitut | |
| accusative | nom. | opittu | opitut |
| gen. | opitun | ||
| genitive | opitun | opittujen | |
| partitive | opittua | opittuja | |
| inessive | opitussa | opituissa | |
| elative | opitusta | opituista | |
| illative | opittuun | opittuihin | |
| adessive | opitulla | opituilla | |
| ablative | opitulta | opituilta | |
| allative | opitulle | opituille | |
| essive | opittuna | opittuina | |
| translative | opituksi | opituiksi | |
| instructive | — | opituin | |
| abessive | opitutta | opituitta | |
| comitative | — | opittuineen | |