Definify.com

Definition 2024


tunnustin

tunnustin

Finnish

Noun

tunnustin

  1. (rare) Alternative form of tuntoelin
  2. (rare) Alternative form of tunnistin

Declension

Inflection of tunnustin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative tunnustin tunnustimet
genitive tunnustimen tunnustimien
tunnustinten
partitive tunnustinta tunnustimia
illative tunnustimeen tunnustimiin
singular plural
nominative tunnustin tunnustimet
accusative nom. tunnustin tunnustimet
gen. tunnustimen
genitive tunnustimen tunnustimien
tunnustinten
partitive tunnustinta tunnustimia
inessive tunnustimessa tunnustimissa
elative tunnustimesta tunnustimista
illative tunnustimeen tunnustimiin
adessive tunnustimella tunnustimilla
ablative tunnustimelta tunnustimilta
allative tunnustimelle tunnustimille
essive tunnustimena tunnustimina
translative tunnustimeksi tunnustimiksi
instructive tunnustimin
abessive tunnustimetta tunnustimitta
comitative tunnustimineen

Verb

tunnustin

  1. First-person singular indicative past form of tunnustaa.