Definify.com

Definition 2024


Hellin

Hellin

See also: hellin

Finnish

Proper noun

Hellin

  1. A female given name.
Declension
Inflection of Hellin (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Hellin Hellinit
genitive Hellinin Hellinien
partitive Helliniä Hellinejä
illative Helliniin Hellineihin
singular plural
nominative Hellin Hellinit
accusative nom. Hellin Hellinit
gen. Hellinin
genitive Hellinin Hellinien
partitive Helliniä Hellinejä
inessive Hellinissä Hellineissä
elative Hellinistä Hellineistä
illative Helliniin Hellineihin
adessive Hellinillä Hellineillä
ablative Helliniltä Hellineiltä
allative Hellinille Hellineille
essive Hellininä Hellineinä
translative Helliniksi Hellineiksi
instructive Hellinein
abessive Hellinittä Hellineittä
comitative Hellineineen

Etymology 2

From Helli

Proper noun

Hellin

  1. Genitive singular form of Helli.

hellin

hellin

See also: Hellin

Finnish

Adjective

hellin

  1. superlative degree of ****ä

Declension

Inflection of hellin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative hellin hellimmät
genitive hellimmän hellimpien
hellinten
partitive hellintä hellimpiä
illative hellimpään hellimpiin
singular plural
nominative hellin hellimmät
accusative nom. hellin hellimmät
gen. hellimmän
genitive hellimmän hellimpien
hellinten
hellimpäinrare
partitive hellintä hellimpiä
inessive hellimmässä hellimmissä
elative hellimmästä hellimmistä
illative hellimpään hellimpiin
adessive hellimmällä hellimmillä
ablative hellimmältä hellimmiltä
allative hellimmälle hellimmille
essive hellimpänä hellimpinä
translative hellimmäksi hellimmiksi
instructive hellimmin
abessive hellimmättä hellimmittä
comitative hellimpine

Adjective

hellin

  1. Instructive plural form of ****ä.

Verb

hellin

  1. First-person singular indicative present form of helliä.
  2. First-person singular indicative past form of helliä.