Definify.com
Definition 2024
Touko
Touko
Finnish
Proper noun
Touko
- A male given name.
Declension
| Inflection of Touko (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | Touko | Toukot | |
| genitive | Toukon | Toukojen | |
| partitive | Toukoa | Toukoja | |
| illative | Toukoon | Toukoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | Touko | Toukot | |
| accusative | nom. | Touko | Toukot |
| gen. | Toukon | ||
| genitive | Toukon | Toukojen | |
| partitive | Toukoa | Toukoja | |
| inessive | Toukossa | Toukoissa | |
| elative | Toukosta | Toukoista | |
| illative | Toukoon | Toukoihin | |
| adessive | Toukolla | Toukoilla | |
| ablative | Toukolta | Toukoilta | |
| allative | Toukolle | Toukoille | |
| essive | Toukona | Toukoina | |
| translative | Toukoksi | Toukoiksi | |
| instructive | — | Toukoin | |
| abessive | Toukotta | Toukoitta | |
| comitative | — | Toukoineen | |
Anagrams
touko
touko
Finnish
Noun
touko
Declension
| Inflection of touko (Kotus type 1/valo, k- gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | touko | touot | |
| genitive | touon | toukojen | |
| partitive | toukoa | toukoja | |
| illative | toukoon | toukoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | touko | touot | |
| accusative | nom. | touko | touot |
| gen. | touon | ||
| genitive | touon | toukojen | |
| partitive | toukoa | toukoja | |
| inessive | touossa | touoissa | |
| elative | touosta | touoista | |
| illative | toukoon | toukoihin | |
| adessive | touolla | touoilla | |
| ablative | touolta | touoilta | |
| allative | touolle | touoille | |
| essive | toukona | toukoina | |
| translative | touoksi | touoiksi | |
| instructive | — | touoin | |
| abessive | touotta | touoitta | |
| comitative | — | toukoineen | |
Derived terms
- Touko
- toukoaika
- toukohärkä
- toukokuinen
- toukokuu
- toukopelto
- toukotyöt