Estonian

Proper noun

Viljo

1. A male given name, cognate to Finnish Viljo.

Related terms

• Viljar
• Vilja

Finnish

Etymology

Invented in the latter half of the nineteenth century, from poetic Finnish viljo ‎(“excellent”). Also connected with vilja ‎(“grain”) and viljava ‎(“fruitful”), which occur as elements in ancient Finnish names. By folk etymology associated with Viljami and other cognates of the English William.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈviljo/
• Hyphenation: Vil‧jo

Proper noun

Viljo

1. A male given name.
   • 1985 Heikki Turunen, Mustarinnan lapset, WSOY, ISBN 951-0-13294-2, pages 377-378:

     Tässäkkii Joensuun markkinoilla makkarakopin luona tuli pari niitä lättähattuja humalassa jotta elähän Viljo ettuile. Minä arvelin jotta helevetistäkö ne minun nimen tietää, yksi tuttava supetteli jotta elä oo kuulevinaskaa, eläkä missää nimessä ruppee suutasi niille soittammaan, tahi voivat turpaan kojjauttoo, muka se on vain niillä semmonen joku sanonta, kaikki meikäläiset viljoja ja tahvoja ja toukohousuja.

Declension

Related terms

• (female name) Vilja
• (surnames) Viljakainen, Viljanen