Definify.com

Definition 2024


Aika

Aika

See also: aika

Japanese

Romanization

Aika

  1. rōmaji reading of あいか

aika

aika

Finnish

(index ai)

Noun

aika

  1. time (temporal distance)
    Se vaatii pitkän ajan.
    It takes a long time.
    kahden viikon ajaksi
    for (a period of) two weeks
  2. time, moment
    Vanhat hyvät ajat ovat palanneet.
    The good old times have returned.
  3. appointment (arranged meeting)
    Minulla on aika lääkärille kello kymmeneltä.
    I have a doctor's appointment at ten o'clock.
Declension
  • Inflection of this word is somewhat irregular. The i preceding k is lost in weak grades.
Inflection of aika (Kotus type 9/kala, ik-j gradation)
nominative aika ajat
genitive ajan aikojen
partitive aikaa aikoja
illative aikaan aikoihin
singular plural
nominative aika ajat
accusative nom. aika ajat
gen. ajan
genitive ajan aikojen
aikainrare
partitive aikaa aikoja
inessive ajassa ajoissa
elative ajasta ajoista
illative aikaan aikoihin
adessive ajalla ajoilla
ablative ajalta ajoilta
allative ajalle ajoille
essive aikana aikoina
translative ajaksi ajoiksi
instructive ajoin
abessive ajatta ajoitta
comitative aikoineen
Synonyms
Derived terms
Compounds
Related terms

Etymology 2

Adverb

aika

  1. quite
    Summa on aika suuri.
    The sum is quite large.
    Tänään on aika kaunis ilma.
    It’s quite beautiful weather today.
Synonyms

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *aika.

Noun

aika (genitive aijjan, partitive aikkaa)

  1. time

Declension


Karelian

Etymology

From Proto-Finnic *aika.

Noun

aika

  1. time

Declension

This noun needs an inflection-table template.


Votic

Etymology

From Proto-Finnic *aika.

Noun

aika (genitive aigaa, partitive aikaa)

  1. time

Inflection

References

  • "aika" in Vadja keele sõnaraamat