Definify.com
Definition 2024
ainokainen
ainokainen
Finnish
(index ai)
Noun
ainokainen
- singleton (single object)
- only child
Declension
| Inflection of ainokainen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | ainokainen | ainokaiset | |
| genitive | ainokaisen | ainokaisten ainokaisien |
|
| partitive | ainokaista | ainokaisia | |
| illative | ainokaiseen | ainokaisiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | ainokainen | ainokaiset | |
| accusative | nom. | ainokainen | ainokaiset |
| gen. | ainokaisen | ||
| genitive | ainokaisen | ainokaisten ainokaisien |
|
| partitive | ainokaista | ainokaisia | |
| inessive | ainokaisessa | ainokaisissa | |
| elative | ainokaisesta | ainokaisista | |
| illative | ainokaiseen | ainokaisiin | |
| adessive | ainokaisella | ainokaisilla | |
| ablative | ainokaiselta | ainokaisilta | |
| allative | ainokaiselle | ainokaisille | |
| essive | ainokaisena | ainokaisina | |
| translative | ainokaiseksi | ainokaisiksi | |
| instructive | — | ainokaisin | |
| abessive | ainokaisetta | ainokaisitta | |
| comitative | — | ainokaisineen | |