Definify.com

Definition 2024


kunta

kunta

Faroese

Noun

kunta f (genitive singular kuntu, plural kuntur)

  1. (vulgar) ****

Declension

Declension of kunta
f1 singular plural
indefinite definite indefinite definite
nominative kunta kuntan kuntur kunturnar
accusative kuntu kuntuna kuntur kunturnar
dative kuntu kuntuni kuntum kuntunum
genitive kuntu kuntunnar kunta kuntanna

Finnish

(index ku)

Etymology

From Proto-Finno-Ugric *kunta. Cognates include Hungarian had.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈkun̪t̪ɑ]
  • Rhymes: -untɑ
  • Hyphenation: kun‧ta

Noun

kunta

  1. municipality
  2. as headword of a compound term indicates a community or group; corps.
    henkilö (person)henkilökunta (staff)
    ihminen (human)ihmiskunta (humankind)
    kalastus (fishing)kalastuskunta (fishery board)
    kansa (people)kansakunta (nation)
    kivi (stone)kivikunta (mineral kingdom)
    veli (brother)veljeskunta (fraternity)
    äänestäjä (voter)äänestäjäkunta (electorate)
    palo (fire)palokunta (fire brigade)
    seurakunta (parish)
  3. as headword of a compound indicates an administrative area:
    hiippa (mitre)hiippakunta (diocese)
    kihlakunta (hundred, as an administrative division)
    maa (land)maakunta (province)
  4. as headword of a compound term indicates an approximate number. Normally only combined with 10, 100 and 1000.
    kymmenen (ten)kymmenkunta (about ten)
  5. (taxonomy) kingdom
  6. (mathematics, set theory) field

Declension

Inflection of kunta (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
nominative kunta kunnat
genitive kunnan kuntien
partitive kuntaa kuntia
illative kuntaan kuntiin
singular plural
nominative kunta kunnat
accusative nom. kunta kunnat
gen. kunnan
genitive kunnan kuntien
kuntainrare
partitive kuntaa kuntia
inessive kunnassa kunnissa
elative kunnasta kunnista
illative kuntaan kuntiin
adessive kunnalla kunnilla
ablative kunnalta kunnilta
allative kunnalle kunnille
essive kuntana kuntina
translative kunnaksi kunniksi
instructive kunnin
abessive kunnatta kunnitta
comitative kuntineen

Derived terms

Anagrams


Icelandic

Etymology

From Old Norse kunta, from Proto-Germanic *****ǭ, cognate with English ****.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkʰʏn̥ta/
  • Rhymes: -ʏn̥ta

Noun

kunta f (genitive singular kuntu, nominative plural kuntur)

  1. (vulgar) ****

Declension


Old Norse

Etymology

From Proto-Germanic *****ǭ, whence also Middle English cunte (English ****), Middle Low German kunte (all meaning “****”), Dutch kont (arse).

Noun

kunta f (genitive kuntu, plural kuntur)

  1. ****

Declension

Descendants

  • Danish: kunte c
  • Faroese: kunta f
  • Icelandic: kunta f
  • Norwegian (nynorsk): kunte f
  • Swedish: kunta c, konta c, kutta c (dialectal)

Wanyi

Etymology

Related to Garawa kunda (tree).

Noun

kunta

  1. tree

References

  • Mary Laughren, Rob Pensalfini, Tom Mylne, Accounting for verb-initial order in an Australian language, in Verb First: On the syntax of verb-initial languages (2005)