Finnish

Proper noun

Manne

1. A male given name.
   • 1918 Anni Swan, Kaarinan kesäloma, WSOY (1956), page 27:

     Kaarina huomasi, että hienot, romaaneista lainatut nimet Fransiska, Isabella, Armand ja Raoul jokapäiväisessä käytännössä olivat yksinkertaisesti Sikke, Iisa, Manne ja Ralle. Ainoastaan kunnallisneuvoksetar käytti alkuperäisiä nimiä, hänkin enimmäkseen vieraiden läsnäollessa ja juhlallisimmissa tilaisuuksissa.

Declension

German

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑnə/
• Rhymes: -anə
• Hyphenation: Man‧ne

Noun

Manne

1. dative singular of Mann

Finnish

Noun

manne

1. (humorous, derogatory) A Romani man.

Declension

French

Pronunciation

• IPA^(key): /man/

Etymology 1

Borrowed from Latin manna, from Ancient Greek μάννα ‎(mánna), ultimately from Hebrew.

Noun

manne f ‎(plural mannes)

1. manna
2. godsend

Etymology 2

From Middle Dutch manne, variant of mande.

Noun

manne f ‎(plural mannes)

1. large wicker basket

Gothic

Romanization

mannē

1. Romanization of 𐌼𐌰𐌽𐌽𐌴

Italian

Noun

manne f

1. plural of manna

Anagrams

• menna

Lamma

Noun

manne

1. woman

References

• Marian Klamer, The Alor-Pantar languages: History and Typology (2014, ISBN 3944675487)

Latin

Noun

manne

1. vocative singular of mannus

Northern Sami

Verb

manne

1. inflection of mannat:
   1. first-person dual present indicative
   2. third-person plural past indicative

Swahili

Adjective

manne

1. Ma class inflected form of -nne.