Definify.com
Definition 2024
suvaittu
suvaittu
Finnish
Verb
suvaittu
- Past passive participle of suvaita.
Declension
| Inflection of suvaittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | suvaittu | suvaitut | |
| genitive | suvaitun | suvaittujen | |
| partitive | suvaittua | suvaittuja | |
| illative | suvaittuun | suvaittuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | suvaittu | suvaitut | |
| accusative | nom. | suvaittu | suvaitut |
| gen. | suvaitun | ||
| genitive | suvaitun | suvaittujen | |
| partitive | suvaittua | suvaittuja | |
| inessive | suvaitussa | suvaituissa | |
| elative | suvaitusta | suvaituista | |
| illative | suvaittuun | suvaittuihin | |
| adessive | suvaitulla | suvaituilla | |
| ablative | suvaitulta | suvaituilta | |
| allative | suvaitulle | suvaituille | |
| essive | suvaittuna | suvaittuina | |
| translative | suvaituksi | suvaituiksi | |
| instructive | — | suvaituin | |
| abessive | suvaitutta | suvaituitta | |
| comitative | — | suvaittuine | |