Estonian

Proper noun

Toivo

1. A male given name borrowed from Finnish Toivo.

Related terms

• Tõivo, Tõivot, Tõivotu, Tõivu

Finnish

Etymology

From toivo ‎(“hope”). Judging by place names (names of farmsteads), it was a personal name in pre-Christian Finland. It was strongly revived in the 19th century.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtoivo/
• Hyphenation: Toi‧vo

Proper noun

Toivo

1. A male given name.
   • 1969 Anu Kaipainen, Magdaleena ja maailman lapset, WSOY, page 140:

     Hänen nimensä oli vanhanaikaisesti Toivo, eikä hän pitänyt siitä nimestä. Äiti oli antanut sen hänelle muistoksi metsätiestä ja ihmeestä. Äiti oli pannut toivonsa häneen, eikä niin pidä tehdä: sellainen toivo näännyttää lapsen kuin lapsen ja vielä äidinkin kaupanpäällisiksi.

   • 1989 Salme Aejmelaeus, Kaksi lakeutta. Isovanhempieni tarina, Karisto (ISBN 9512327619), page 172

     Pojalle ei kuitenkaan annettu Penjami-nimeä, vaan poika kastettiin Toivoksi, pastori Brummerin mukaan. Terijoella oli niihin aikoihin lukuisia pieniä Toivoja.

   • 2010, Mika Torkkel, Eliittisukeltaja, BoD - Books on Demand (ISBN 9789524984232), page 7

     Hyvinhän minä sillä Toivo-nimellä toimeen tulin ensimmäiset kymmenen vuotta, mutta sitten alkoi vähän etoa, kun minusta Toivo-nimi rupesi tuntumaan vähän samantapaiselta kuin esimerkiksi Sulo, Vieno, Uuno, Eemeli tai joku muu samantapainen. Joten aloin käyttää nimeä Topi, joka tuntui heti paljon paremmalta.

Declension

Related terms

• (pet form) Topi
• (surnames) Toivanen, Toiviainen, Toivola, Toivonen

See also

• Usko
• Lempi

Anagrams

• vitoo

Finnish

Noun

toivo

1. hope

Declension

Derived terms

• toive
• toivoa
• toivottaa

Anagrams

• vitoo