Finnish

Proper noun

Topi

1. A male given name.
   • 1909 Ilmari Kianto, Punainen viiva, ISBN 9511184822, page 16:

     Korpiloukon mökinisännän nimi oli Topi Topinpoika Romppanen — hänen vaimonsa nimi Riika. Samoinkuin Topilla oli säädyllisempikin nimenmuoto, nimittäin Tobias ässän ja pehmeän peen kanssa, samoin kuului vaimonkin nimi täyteläisimpänään: Retriika Euphrosyyne Saarantytär Juntunen. Näitä hienompia nimiä ei koskaan turhaanlausuttu arkielämän hyörinässä, vaan ne vedettiin esiin ainoastaan juhlatilaisuuksissa, kuten henkipanossa, rokonistutuksessa ja rippikirjoituksessa.

Declension

Anagrams

• opit, pito, poti

English

A topi and its calf.

Noun

topi ‎(plural topis or topi)

1. An antelope of the species Damaliscus korrigum.

See also

• topi on Wikipedia.Wikipedia
• Damaliscus korrigum on Wikispecies.Wikispecies

Chamicuro

Noun

topi

1. ****

Finnish

Noun

topi

1. common tsessebe, Damaliscus lunatus

Declension

Anagrams

• opit, pito, poti

Indonesian

Etymology

From Malay topi, from Tamil தொப்பி ‎(toppi), from Hindi टोपी ‎(ṭōpī).

Noun

topi

1. hat (A head covering)

Italian

Noun

topi

1. plural of topo

Anagrams

• opti, poti, tipo

Latvian

Verb

topi

1. 2nd person singular present indicative form of tapt
2. 2nd person singular imperative form of tapt

Malay

Etymology

From Tamil தொப்பி ‎(toppi), from Hindi टोपी ‎(ṭōpī).

Alternative forms

• توڤي

Pronunciation

• IPA^(key): /topi/
• Rhymes: -pi, -i

Noun

topi

1. hat (A head covering)

Romanian

Etymology

From a Slavic language, compare Serbo-Croatian topiti.

Verb

a topi ‎(third-person singular present topește, past participle topit) 4th conj.

1. (transitive) to melt (something)
2. (reflexive) to melt
3. (familiar, reflexive) to dissolve
4. (figuratively, transitive) to ruin, consume, finish
5. (figuratively, reflexive) to perish; to rot

Conjugation

See also

• dezgheța
• dizolva

Sardinian

Etymology

Compare Italian topo.

Noun

topi

1. (Campidanese) mouse