Finnish

Proper noun

Vesa

1. A male given name.
   • 2003 Johanna Sinisalo, Sankarit, Tammi, ISBN 951-31-2879-2, page 12:

     Vesa antaisi mitä tahansa että häntä sanottaisiin Veskuksi tai Vesseksi tai vaikka edes helvetti vieköön Vesseliksi, mutta vain Vessa ja sen versiot sinkuvat ilmassa ja kaikuvat korvakäytävissä, silloinkin kun niitä ei huudeta. Vaikka hänen sukunimensä on Kuningas ja siitä saisi vaikka mitä.

   • 2011 Heli Laaksonen, Peippo vei, Otava, ISBN 978-951-1-25006-7, page 24:

     ei jaks kiältäytyy ko joka metänpuu kysy kummiks mukulalles

     onne

     Ritva, Virpi, Varpu, Urpu, Visa, Vesa, Syränkäpy

     onne

     toivotta

     karhu aa) ja karhu pee).

   • 2013 Minna Lindgren, Kuolema Ehtoolehdossa, Teos, ISBN 978-951-851-659-3, page 8:

     Sinähän niin pidät Terosta, Siiri. Oliko hänen nimensä Tero vai Pasi? Oletteko huomanneet, että nuorten miesten nimet ovat nykyään tällaisia kirveeniskuja: Tero, Pasi, Vesa, Tomi.

2. (uncommon) A topographic surname​.

Declension

Related terms

• (surnames) Vesala, Vesalainen, Vesanen

Finnish

(index ve)

Noun

vesa

1. A new shoot or sprout of a plant, especially a new branch of a tree or the new growth at the tip of a branch.
2. A young tree.
3. A scion (descendant).
4. (informal) A child, kid.

Declension

Derived terms

Old Norse

Etymology

From Proto-Germanic *wesaną. Evolved to younger variant vera.

Verb

vesa

1. Archaic form of vera.

References

• vesa in Geir T. Zoëga (1910) A Concise Dictionary of Old Icelandic, Oxford: Clarendon Press